Tytöt halusivat nähdä muutakin kuin Disneylandin. Jazzu oli jo pitkään diggaillut Japania, sen musaa, magnaa ja animea. Hypättiin aamupalan jälkeen dösaan hotellin edestä ja ajettiin viiden minuutin matka Maihama-asemalle Ikspierin vieressä. Tsöbattiin flabat 520 jenillä ja noustiin Keiyo-linjan metroon. Mielikuva maasta oli, että joka paikassa on hirveesti jengiä. No ei ollut ainakaan tässä metrossa. Saatiin istua ihan rauhassa.
Tokyo station oli valtava punatiilinen satavuotias rakennus, joka oli jäänyt nykyaikaisten pilvenpiirtäjien saartamaksi. Joka päivä puoli miljoonaa ihmistä käyttää asemaa. Tsöbasin automaatista 3 pulloa vodaa messiin. Haluttiin nähdä Tokyo Imperial palace, muttei tiedetty tarkalleen missä se oli. Kysyttiin tietä vastaantulijoilta ja vaikkeivat juuri puhuneet englantia, yrittävät kuitenkin auttaa ja viittoilla suuntia. Hetken päästä edessä aukeni Kokyo-gaien puisto. Ei sinne loppujen lopuksi ollut asemalta kuin puoli kilsaa.
Puistossa hengaili nuhruisen näköistä jengiä tavarakärryineen. Jotkut nukkui ja toiset istui lautasen kokoiset silmät mustissa kuopista meitä tapittaen. Jäljet käsivarsissa ei tainnut olla hyttysen puremia. Pronssinen samurai Masashige näytti huolestuneelta. Tämän lähemmäksi Keisarillista palatsia ei sitten päästykään. Vallihaudan toisella puolen portti oli tukevasti salvattu ja nyrpeä vartija oli valmiina estämään kaikkien sisäänpääsy-yritykset palatsin maille niiltä, joilla ei ollut sovittua audienssia siellä asuvan keisarillisen perheen kanssa. Saatiin kuitenkin ihan hyviä fotoja Fushimi turret tornista ja gate iron bridge sillasta, taisi olla turistien vakiokuvauspaikka. Sakashima-ton portin tallennettua muistikortille ulostauduimme puistosta Sakuradamon portin kautta. Aurinko grillasi yli 30 asteen lämmöllä.
Oli puoli päivä ja meitä hiukoi. Dallailtiin umpimähkään kapeilla kaduilla sopivaa safkapaikkaa etsien. Vodapullot oli tyhjiä, mutta mistään ei löytynyt roskista, niinpä niitä sitten kannettiin ympäri stadia. Päädyttiin Café Benisicaan, joka oli snadi ja vanhanoloinen, mutta paikassa oli luonnetta. Diggasin mestasta; sen seinät olivat patinoituneet tuhansista stooreista, vanhat julisteet puhuivat ranskaa, tiski muistutti laboratoriopöytää erikoisine kahvinkeittimineen. Tarjoilija kumarsi tervehtiessään. Vedettiin toast pitsat, leivokset ja mehut. Meitsi tietysti lopetti homman tsufella, joka tarjoiltiin kuparipannussa. Jazzu skriivas samalla postikortit. Safka bungas 2500 jeniä ja oli hyvää.
Palattiin samaa reittiä Mystays Maihama hotelliin. Pidettiin siestaa ja huilasin bunkassa. Ipodissa riuhui Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks. 11th Street Kidzz sai vieläkin ihokarvat pystyyn. Meiggu ja Jazzu pelasivat jotain netissä. Illalla käytiin Ikspiarissa safkaamassa ja Starbucksissa tsufella. Tsöbattiin tytöille magnaa. Soitin Innille; Se oli just palannut Pohjois-Koreasta. Huomenna olisi meilläkin paluu himaan Shanghaihin.
Tsiigaa stoorin fotot.

Tokyo DisneySean portilla oli 50 metrin jono, joka pidentyi meidän jengistä parilla metrillä. Oli vielä kolme varttia portin aukeamiseen. Oltiin ostettu eilen kahden päivän flabat ja koluttu Disneyland läpikotaisin. Tämä päivä oli tarkoitus käyttää kokonaan tähän toiseen teemapuistoon. Jengiä tuli koko ajan lisää. Harmaat pilvet tiristivät muutaman pisaran. Klogu henkäisi kymmenen ja portti avattiin.
Matka merirosvojen maailmaan kulki yli DisneySea plaza aukion ja läpi Disney-kamaa pursuavan ostoskadun Mediterranean harbor:iin, mikä muistutti italialaista merenrantakylää kalastusveneineen, katedraaleineen ja vihreine ikkunaluukkuineen. Ja siellä ne oli. Vastarannalla tulivuoren juureen rakennetun keskiaikaisen linnan eteen oli ankkuroitu merirosvolaiva. Kierrettiin lahti oikealta ja löydettiin itsemme Mysterious islandilta. Kraaterijärvessä kellui kalaa muistuttava sukellusvene Nautilus. 20000 leagues under the sea portista sisään ja snadiin neliskulmaiseen sukellusveneeseen. Luukku kolahti kiinni ja veden pinta nousi ikkunan takana. Metallinen kirskahdus ja sukellettiin Jules Vernen seikkailuun, kirjaimellisesti. Mystisellä saarella oli toinenkin Verne-ajelu Journey to the centre of the earth, mutta se oli suljettu.
Matkalla Mermaid lagooniin treffattiin Ariel ja tytöt pääsivät punapään kanssa fotoon, kun faija joutui tyytymään kuvaajan rooliin. Tää teema-alue oli selkeesti pikku-skideille, mutta tytöillä oli periaatteena käydä kaikissa laitteissa. Meitsin huilatessa ne kiisivät kalan selässä Flounders flying fish coaster vuoristoradassa, matkasivat simpukankuorilla meduusojen seassa Jumping jellyfish-ajelulla, ja lensivät pallokalojen kanssa Blowfish balloon race karusellissa. Ariels playground oli seikkailurata merenalaisessa maailmassa, johon meitsikin lähti megeen. Sisällä oli mukavan viileä.
Ulkona eteen avautui näkymä suoraan tuhannen ja yhden yön saduista. Joen vastarannalla muurin takaa sinistä taivasta vasten piirtyvät sipulikupoliset tornit ja arabialaiset rakennukset veivät mielen Aladdinin seikkailuihin. Sillan yli ja portista sisään Arabian coast teema-alueelle. Sindbads storybook voyage ajelulla matkattiin botskilla läpi Simbadin tarinan. The magic lamp theaterin 3D-elokuvassa Aladdin-leffojen henki tuli iholle. Hiukoi sen verran, että haukattiin välipalaa Sultans oasisissa. Meitsin oli saatava tsufee, muuten moottori olisi leikannut. Aurinko porotti 32-asteisena siniseltä taivaalta. Pihassa foto tytöistä Jafarin ja Jagon kanssa.
Seikkailu jatkui Lost river deltaan. Palmujen takaa pilkisti Maya temppelin rauniot ja pyramidi. Lahteen oli ankkuroitu merirosvolaiva. Raunioissa kiemurteleva Raging spririts vuoristorata teki 360-asteen silmukan ja kaivosvaunu kiisi läpi liekkien. Jazzu hurjapääna testasi radan ja pääsi jonon ohi, koska oli single rider. Meiggua gismitti, kun pituus ei riittänyt megeen. Temple of the crystal skull-ajelulle päästiin taas koko posse. Siinä kaahattiin jeepillä Indiana Jones leffan miljöössä.
Joen yli ja oikeaan. Port discovery oli jonkinlainen tulevaisuuden maailma, vähän irrallinen muusta puistosta. Storm riderissa päästiin kokemaan, millaista on olla myrskynsilmässä. Aquatopia veneajelu oli tyttöjen mukaan tylsä, siinä vaan istuttiin lammessa poukkoilevan ilmatyynyveneen kyydissä eikä sitä voinut itse edes ohjata.
Seuraavaksi seikkailu heitti meidät uudelle mantereelle. American waterfrontissa syötiin bursasetit Cape Cod cook-off raflassa 20 egellä. Laskevan auringon säteet kimpoilivat lahden vastapuoleisella niemellä seisovan valkopunaisen majakan ikkunoista. Laiturissa makaavan kaljaasin kuva piirtyi rikkoutumattomaan veden pintaan. Yli kaarisillan ja edessä komeilevan SS Colombian ovesta sisään. Interaktiivisessa Turtle talk leffassa kilppari vastaili yleisön kysymyksiin. Kierreltiin botskissa ja katsottiin pihassa sen edessä Over the waves show. Aku ja Iines joras muiden Disneytyyppien kanssa.
Palattiin vanhalle mantereelle Venetsiaan. Kondolit lipuivat hiljalleen kanavassa ja kondolieerin laulu kaikui kivisistä seinistä. Kuunneltiin sitä Ristorante di Canaletto raflan terassilla pöydällä tsufee ja limpparit. Kanavan puolet toisiinsa sitova kaarisilta johdatti meidät takaisin sinne mistä kaikki tänään alkoi eli Mediterranean harboriin, missä tsiigattiin Fairies primavera show. Hämärtyvässä illassa saavuttiin lahden toisella puolella olevaan keskiaikaiseen linnaan. Lyhtyjen valossa linna ja satama sen edessä olivat jännittäviä mestoja. Kanuunoiden pamaukset kaikuivat linnan kapeilla kujilla. Jazzu ja Meiggu yrittivät karata Da Vincin helikopterilla muttei se hievahtanutkaan. Lahdessa alkoi Braviseamo show, missä riitti pyrotekniikkaa, valoja ja vesisuihkuja. Kirmattiin rantaan tsiigaan. Lopussa vedestä nousi jättimäinen mekaaninen hirviö. Kierrettiin koko alue uudelleen. Pimeässä ja valaistuna kaikki näytti vieläkin satumaisemmalta. Jazzu kävi yksin uudelleen pari laitetta. Me jo himmattiin Meiggun kanssa. 
Ennen lähtöä syötiin vielä pizzat Zambini Brothers ristorantessa. Se bungas 15 egee kolmelta. Päivän kruunasi ilotulitus, jonka näki siitä terassilta. Matkamuisto- ja tuliaisostosten jälkeen lähdettiin. Kello oli puoli kymmenen. Dallattiin hotellille, minne oli vartin matka. Oli sen verran aktiivinen ja rankka päivä, että loppuilta meni bunkassa huilaillessa. Laitoin iPodiin Hanoi rocksin Another hostile takeoverin soimaan. Aikaoinaan se nousi täällä albumilistan sijalle 13. Hanoi oli ja on edelleen iso juttu nousevan auringon maassa.
Tsiigaa stoorin fotot.

Hotellin hintaan ei sisältynyt aamupalaa, joten tsöbattiin respasta kupongit 2400 jenillä. Snadissa aamiaishuoneessa oli tarjolla leipää, munakokkelia, pekonia, muroja, hedelmiä ja juomia. Päästin yhden japanilaiskundin edelleni mehujonossa ja se ei tiennyt miten päin olis ollut, kiitteli ja kumarteli moneen kertaan. 
Mystays Maihaman edestä lähti Tokyo Disneylandin shuttlebus ja hypättiin kyytiin. Kymmenen minuutin päästä oltiin pääportilla, missä oli turvatarkastus ja laukut tutkittiin. Tsöbattiin 2-day passport kaikille. Aikuisten passi bungas 10000 jeniä, nuorten 8800 ja lasten 6900. Kello oli yhdeksän ja portti avattiin. Liu’uttiin ihmisvirran mukana World bazaar ostoskadulle, mikä oli suoraan kolkytluvulta. Kymmeniä kauppoja täynnä kaikkea mahdollista Disneykamaa. Katu päättyi pyöreälle aukiolle, mistä oli suora näkymä Prinsessa Ruususen linnaan. Metalliin valettu Walt Disney piti Mikki-Hiirtä kädestä.
Seikkailu alkoi Adventurelandistä. Ei ehditty pitkälle, kun vastaan tuli joukko torvea soittavia merirosvoja ja jäätiin tsiigaan niitä. Samalla teemalla jatkettiin Pirates of Caribbeanissa, missä seilattiin botskilla merirosvolaivojen ja linnoitusten välissä ja kanuunat jytisivät. Jungle cruise jokilaiva vei keskelle viidakkoa Maya-temppelin raunioihin. Puskissa väijyi ihmissyöjiä. Leijonalauma oli seepran kimpussa. Western river railroadin höyryjuna ajoi meidät villiin länteen katsomaan intiaanikylää. Seuraavaksi kiivettiin Swiss family treehouseen, mikä oli Robinsonin perheen hima puussa. Piano ja kaikki! Aloha E Komo Mai showssa Stich skulas ukuleleä ja lauloi papukaijojen kanssa. Vauhti oli ollut sen verta kovaa, että piti pitää breikki ja juoda mehut ja tsufe China voyager-raflassa.
Seuraava kohde oli Westernland. Jazzu ja Meiggu menivät Big thunder mountain vuoristorataan, missä höyryjuna kaahasi alas punaisten vuorten rinteitä ja sukelsi välillä hylättyyn kaivokseen. Meitsi passas sillä tekosyyllä, että ottaisin fotoja. Sinne oli yli puolen tunnin jonokin. Mentiin Tom Sayerin tukkilautalla joen yli Fort Sam Clementsin linnoitukseen, missä sinitakit pitivät vahtia. Onneksi läheisen intiaanikylän asukkaat olivat rauhaisaa väkeä. Country bear theaterissa karhut lauloivat ja skulasivat hillbillyä ja rockia, faijakin diggas. Kello oli puoli kaksi ja kaikkia hiukoi. Safkattiin kanakorit ja kokikset Lucky Nugget Cafe:ssa. Meitsi vetäs vielä tsufen. Villi ankka – eikä ollut Aku – tuli pöydän viereen kerjään ranuja. 
Junioreilla riitti virtaa, siis matkaan ja Critter Countryyn, missä odotettiin tunti Splash mountain vesivuoristorataan. Puunrunko lipui vuoren sisuksissa luolasta toiseen, ohi rokkaavan alligaattoribändin ja jokilaivan, kunnes pahaenteinen kohina voimistui ja oltiin ulkona vuoren huipulla. Sitten liukuun ja splash! Ostettiin muistoksi foto ajelusta 1260 jenillä.
Fantasylandissä leijuttiin purjeveneellä öisen Lontoon taivaalla Peter Pans flight:ssa. Snow Whites adventuresissa ajettiin vaunulla läpi Tuhkimon tarinan ja Pinocchios daring journeyssä puolestaan Pinokkion. Tytöt kävi pyörimässä Castle carouselissä, joka oli perinteinen hevoskaruselli. Sitten porukalla Haunted mansioniin. Eteisen lattia alkoi nitistä ja pudota. Ovi aukesi kammioon, jossa hypättiin vaunuun ja kiidettiin leijailevien hologrammiaaveiden sekaan. It’s a small world oli selkeästi pienemmille skideille suunnattu vaunuajelu lelumaailmassa, mutta siihenkin piti mennä. Alices tea party karuselliin tytöt kuitenkin saivat mennä kahdestaan. Ostettiin poppareita ja parkkeerattiin tien varteen katsomaan Jubilation-paraati. Nähtiin Tuhkimo ja kääpiöt, Mikki, Hatuntekijä, Nalle Puhin jengi ja muut Disneyhahmot. 
Seikkailu vei seuraavaksi Toontowniin ja keskelle Roger Rabbitin kahnauksia ganstereiden kanssa Roger Rabbit’s car toon spinissä. Ilta sytytti valot ja muutti huvipuiston toiseksi maailmaksi. Käytiin tsekkaamassa Minni Hiiren ja Hessun talot, Tikun ja Takun kotipuu ja Aku Ankan laiva. Tytöt kävivät snadissa Gadge’s Go Coaster vuoristoradassa. Niillä oli periaate, että käyvät kaikissa laitteissa. Oli aika taas tankata ja safkattiin Huey, Dewey and Louei’s good time cafe:ssa. Kun tultiin ulos, alkoi ripsiin vodaa. Kuultiin kovaa soittoa ja mentiin tihkusateeseen katsomaan Dreamlights-paraatia, jossa kapteeni Koukku seilasi valolaivallaan ja Ruusunen poseerasi valolinnassa. Kun paraati oli mennyt, taivas veti hanansa kiinni.
Vielä oli jäljellä Tomorrowland. Pimeä ei haitannut. Jazzu ja Meiggu kävivät Space mountain sisävuoristoradassa. Sitten porukalla Buzz Lightyears astro blasteriin ammuskelemaan vaunusta laserpyssyllä. Kaikki laitteet oli käyty. World bazaarin kautta portille ja ulos. Kello oli kymmenen. Kolmetoista tuntia oli haihtunut huomaamatta. 
Tsiigaa stoorin fotot.

Air Chinan Boeing B777-200 pyörien kumista jäi ikävät skraadut Naritan kiitorataan. Takana vajaan 3 tunnin töyssyinen lento Shanghaista. Olin tsöbannut lennot kolmelle netistä 1150 egellä. Maahantulokorttien täyttö ja puolen tunnin jonotus passintarkastukseen. Etusormien skannaus ja foto feissistä. Matkalaukku hihnalta ja tulliin. Oltiin faija-tyttäret reissussa Tokiossa Jazzun ja Meiggun kanssa.  
Päivä olisi voinut alkaa paremminkin; olin käynyt vessassa Pudongin kentällä ja unohtanut kamerarepun sinne. Se kuitenkin löytyi kopista koskemattomana. Huonompi juttu oli, että olin hukannut muovitaskun, jossa oli meidän reissufyrkat ja hotellivoucher. Olin ihan saletti, että ainoa paikka missä otin sen pois läppärikeissistä, oli check in-tiski Pudongilla. Kun palasin etsimään sitä, virkailija pyöritteli päätään tuima ilme naamallaan. Sillä – tai sitten jollain muulla – oli bonuspäivä. Ja meitsiä kyrsi. Nyt täytyi siis saada käteistä jostakin. Yritin parista automaatista Visalla ja Union Payllä, mutteivat huolineet ulkomaisia kortteja. Onneksi 7-elevenin automaatti suostui sylkemään jenejä. Käytiin ostamassa dösaflabat 6000 jenillä ja odotellessa haukattiin hodarit ja ranut pystybaarissa.  
Dösa lähti vähän viiden jälkeen ja päästeli vasenta kaistaa harvakseen asutun alueen läpi. Michael Monroe piti seuraa iPodissa. Toinen puolituntinen ajettiin kaupungissa. Jäätiin kyydistä Tokio Bay Maihamassa, kun dösä ei mennyt meidän hotellille. Otettiin siitä taksi. Mystays Maihama hotla oli viiden minuutin päässä, olis voitu kävelläkin, jos olisi se tiedetty. Respan mummo ei puhunut sanaakaan englantia, mutta check in hoitui kuitenkin. Eihän siinä juuri sanoja tarvita. Onneksi ei kysynyt voucheria. Huone oli snadi, mutta siisti ja ok. Siellä oli 3 sänkyä, hierontatuoli ja vessanpöntössä enemmän nappeja, kuin flygarin ohjaamossa. Hotelli oli kävelymatkan päässä Disneylandistä ja Ikpiarista. Neljä yötä bungas 464 egee.
Lähdettiin ulos syömään. Heinäkuu oli Tokiossa kuuma ja hiostava. Ilmassa oli sateenodotusta ja respan mummo juoksi perään varjojen kanssa. Kohteliaita nämä japanilaiset! Ohitettiin Circue du soleil halli. Kymmenen minuutin kävely ja oltiin Ikspiari-kauppakeskuksessa, mikä kuului Disney resortiin. Linnamainen rakennus oli mielikuvituksellinen. Oli Disney vacation club, oli Disney cinema, oli Disney store. Sisältä mesta oli kuin elokuvalavaste; kauppojen ja ravintoloiden fasadit oli toisesta maailmasta ja katto oli taivas. Seinissä oli Disneyhahmojen kuvia. Löydettiin Rainforest cafe ja päätettiin safkata siellä. Meitsin lautasella oli pihvi ja lasissa Kirin bisse. Tytöt ottivat pizzat ja mehut. Jälkkäriksi otettiin suklaakakkua jädellä ja meitsille tsufe. Koko lysti bungas 7700 jeniä. Magee mesta, joka oli sisustettu sademetsäksi. Äreä Afrikan norsu heilutti päätään ja karjui puiden takaa. Valtavan akvaarion koralliriutan ympärillä vilisti trooppisia kaloja. Määräajoin sali pimeni ja valot vilkkuivat kuin salamat ja ämyreissä jyrisi ukkonen.
Tsiigaa stoorin fotot.