Keisarillinen palatsi.

Tytöt halusivat nähdä muutakin kuin Disneylandin. Jazzu oli jo pitkään diggaillut Japania, sen musaa, magnaa ja animea. Hypättiin aamupalan jälkeen dösaan hotellin edestä ja ajettiin viiden minuutin matka Maihama-asemalle Ikspierin vieressä. Tsöbattiin flabat 520 jenillä ja noustiin Keiyo-linjan metroon. Mielikuva maasta oli, että joka paikassa on hirveesti jengiä. No ei ollut ainakaan tässä metrossa. Saatiin istua ihan rauhassa.
Tokyo station oli valtava punatiilinen satavuotias rakennus, joka oli jäänyt nykyaikaisten pilvenpiirtäjien saartamaksi. Joka päivä puoli miljoonaa ihmistä käyttää asemaa. Tsöbasin automaatista 3 pulloa vodaa messiin. Haluttiin nähdä Tokyo Imperial palace, muttei tiedetty tarkalleen missä se oli. Kysyttiin tietä vastaantulijoilta ja vaikkeivat juuri puhuneet englantia, yrittävät kuitenkin auttaa ja viittoilla suuntia. Hetken päästä edessä aukeni Kokyo-gaien puisto. Ei sinne loppujen lopuksi ollut asemalta kuin puoli kilsaa.
Puistossa hengaili nuhruisen näköistä jengiä tavarakärryineen. Jotkut nukkui ja toiset istui lautasen kokoiset silmät mustissa kuopista meitä tapittaen. Jäljet käsivarsissa ei tainnut olla hyttysen puremia. Pronssinen samurai Masashige näytti huolestuneelta. Tämän lähemmäksi Keisarillista palatsia ei sitten päästykään. Vallihaudan toisella puolen portti oli tukevasti salvattu ja nyrpeä vartija oli valmiina estämään kaikkien sisäänpääsy-yritykset palatsin maille niiltä, joilla ei ollut sovittua audienssia siellä asuvan keisarillisen perheen kanssa. Saatiin kuitenkin ihan hyviä fotoja Fushimi turret tornista ja gate iron bridge sillasta, taisi olla turistien vakiokuvauspaikka. Sakashima-ton portin tallennettua muistikortille ulostauduimme puistosta Sakuradamon portin kautta. Aurinko grillasi yli 30 asteen lämmöllä.
Oli puoli päivä ja meitä hiukoi. Dallailtiin umpimähkään kapeilla kaduilla sopivaa safkapaikkaa etsien. Vodapullot oli tyhjiä, mutta mistään ei löytynyt roskista, niinpä niitä sitten kannettiin ympäri stadia. Päädyttiin Café Benisicaan, joka oli snadi ja vanhanoloinen, mutta paikassa oli luonnetta. Diggasin mestasta; sen seinät olivat patinoituneet tuhansista stooreista, vanhat julisteet puhuivat ranskaa, tiski muistutti laboratoriopöytää erikoisine kahvinkeittimineen. Tarjoilija kumarsi tervehtiessään. Vedettiin toast pitsat, leivokset ja mehut. Meitsi tietysti lopetti homman tsufella, joka tarjoiltiin kuparipannussa. Jazzu skriivas samalla postikortit. Safka bungas 2500 jeniä ja oli hyvää.
Palattiin samaa reittiä Mystays Maihama hotelliin. Pidettiin siestaa ja huilasin bunkassa. Ipodissa riuhui Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks. 11th Street Kidzz sai vieläkin ihokarvat pystyyn. Meiggu ja Jazzu pelasivat jotain netissä. Illalla käytiin Ikspiarissa safkaamassa ja Starbucksissa tsufella. Tsöbattiin tytöille magnaa. Soitin Innille; Se oli just palannut Pohjois-Koreasta. Huomenna olisi meilläkin paluu himaan Shanghaihin.
Tsiigaa stoorin fotot.