Hyväntuulen Bayon.

​Ta Prohmin jälkeen seuraava pysähdys oli Elefanttiterassi – Terrace of the Elephants. Tien vieressä olevan kiviterassin seinään oli kaiverrettu elefantin kuvia, oikeasti vain päitä ja kärsiä, siitä se nimi tuli. Terassi oli pala muinaisen Angkor Thomin kuninkaan palatsin muuria. Lukuun ottamatta terassia, sisäänkäynnin ja muurinpätkän jäänteitä, jäljellä oli vain kivikasoja pitkin poikin nurmikkoa. 10 minuutissa saatiin paikka tsiigattua. Kuvauksellinen mesta, jonka olisi yhtä hyvin voinut ohittaakin.
600 metrin päästä sitten löytyikin mielenkiintoista nähtävää: Hyvin säilynyt Bayon temppeli, joka oli aikoinaan ollut Angkor Thom kaupungin tärkein temppeli. Päästettiin kuski siestalle ja lähdettiin oppaan kanssa tutkimusmatkalle. Kiivettiin kivileijonien ja -riikinkukkojen vartioimat portaat, joiden yläpäässä oppaan mukaan oli ollut itäinen gopura. No oli tai ei, niin ei siitä ollut jäljellä kuin lattia ja pylväitä. Jatkettiin ulompaan pylväskäytävään, joka oli joskus ympäröinyt koko temppelin. Seiniin ja pylväisiin oli kuvattu silloista elämää, ovien ja ikkunoiden puitteet oli koristeltu ornamenteilla.
Ylemmällä terassilla sitten oli ne 37 kuuluisaa naamatornia, niistähän me turistit paikka tunnetaan; 200 kiveen hakattua Lokevaran arvoituksellista hymyä. Vähän kuin Khmerien kolmiulotteinen Mona Lisa. Kolme nuorta munkkia oli nousemassa massiivisen keskustornin portaita ja Inni olisi halunnut ottaa valokuvan niin, että munkkien kasvot olisi näkyneet. Se ryntäsi perään: “Excuse me, excuse me! Can I take a picture?” Munkit vilkaisivat ihmeissään ja heiluttivat kättään hämillään. Ne ei sanoneet mitään. Opas kiirehti viereen selittämään, että munkit ei koskaan puhu turhaan, vain kun oli tärkeää sanottavaa. Munkeista ei saanut ottaa valokuvia, kun ne uskoivat kameran varastavan niiltä sielun. Sen jälkeen kuvattiin munkkeja vain salaa ja kaukaa. Päivän edetessä kamera tuntui raskaammalta ja raskaammalta, johtuiko se sitten niistä sen sisälle kertyneistä sieluista vai jostain muusta, who knows.  
Opas näytti paikan, missä sai otettua hauskan kuvan: Näytti siltä, kuin kahden tornin naamat olisivat hieroneet neniään yhteen. Temppelissä oli hyvät vibat, siellä alkoi väkisinkin hymyilemään. Meillä meni reilu tunti paikan koluamiseen.
Takaisin Hiaceen ja puun varjossa torkkuva kuski hereille. Muutaman sadan metrin päässä koslan jarrut kirskahtivat ja hypättiin ulos muutamalle nopealle valokuvalle. Angkor Thomin Etäläportissa oli kolme tornia, keskimmäisessä oli samanlaiset hymyilevät kasvot kuin temppelin torneissa. Portille johtavaa tietä reunusti 54 hindumytologian jumalhahmoa, jokaisella uniikit kasvot.
 ​Tsiigaa stoorin fotot.