Isojärven kansallispuiston parkkis oli tupaten täysi, vaikka oli pilvistä ja viileää eikä klogu ollut vielä puoltapäivääkään. Yksi kosla pakitti sopivasti ulos rivistä ja meitsi täytti paikan välittömästi. Meidelit jalkaan, Stetsoni nuppiin ja Osprey selkään. Snadi polku vei Heretyn kämpälle. Pitskussa oli skidejä lähdössä retkelle. Pari starbaa lierigotsissaan tsittasi kodan edessä tsufekupit pöydällä ja röökit käsissä. Tsiigasin sisään kotaan; siellä oli tulentekopaikka ja penkkejä. Täytin vodaflindat kaivosta. Litra riitti tälle retkelle. Taaempana oli puucee ja piharakennuksia.
Kämpässä oli kahvila, joka piti tsekata. Mesta huokui historiaa. Hirsiseinillä oli vanhoja fotoja, julisteita ja esineitä. Siellä oli aikoinaan budjannut tukkisavottalaisia. Huoneen keskellä vanha kamiina puhkui lämpöä. Nurkassa oli pari kerrospunkkaa, ne taisivat olla vain rekvisiittana. Hyllyssä oli rinkkoja ja makuupusseja vuokralle, varmaan muutakin. Tilattiin tsaijut ja palat porkkanakakkua. Tsitattiin mukaviin porontaljatuoleihin kamiinan edessä. Tsiigasin samalla Kuhmoisten esitteen. Nasta mesta.
Polut lähtivät Heretyn pihapiiristä saunamökin edestä. Opasviitat kertoivat reitit ja matkat. Päätettiin kiertää 6 kilsan Hevosenlenkki. Lähdettiin seuraamaan sinisiä reittimerkkejä, joita oli tiuhassa. Risteyksissä oli opasviitat. Täällä täytyi tehdä duunia eksyäkseen. Polku kulki tiheässä kuusiskutsissa. Viime päivien sateet olivat tehneet polun paikoin kuraiseksi ja liukkaita puunjuuria ja stemuja riitti. Maasto oli mäkistä ja matkanteko oli vuoroin nousua ja vuoroin laskua. Polku vaihtui metsäautotieksi. Yhdessä kohtaa sen viereinen oja tulvi tielle ja jouduttiin kiertään mesta.
Oltiin tarvottu snadisti yli 2 kilsaa ja saavuttiin Hevosjärvelle. Voda tulvi pitkälle skutsiin. Rantavedessä törrötti pystyyn kuolleita puita. En tiedä johtuiko vedenpinnan nousu märästä keväästä vai Amerikanmajavista, joita täällä esitteen mukaan asusteli. Polku seurasi rantaa ja nousi korkealle kalliomäelle, mistä oli magee näköala järvelle. Vielä puoli kilsaa ja oltiin Latokuusikon infopisteellä, missä Hevosenlenkki ja Savottapolku erkanivat. Polku oli jäänyt vodan alle ja pitkospuut olivat tiessään. Siispä kiertotielle. Reitti myötäili Kuorejärven rantaa, kunnes kiivettiin korkealle mäelle ja laskeuduttiin taas alas. Opasviitan mukaan laavulle oli 100 metriä elikkä oikeaan. Savun tuoksu leijui sieraimiin. Laavulla oli jengiä pitkälle toista kymmentä. Asetuttiin ison kiven suojaan veden tuntumaan.  
Virittelin tulen Primuksen keittimeen ja duunattiin Innin kanssa kimpassa kiinalainen pyttäri fried rice: Paistettiin pari kananmunaa kokkeliksi ja kipattiin kattilaan venaamaan. Reilusti öljyä paistinpannuun ja himassa pilkotut porkkana, paprika, kurkkukuutiot paistumaan. Kun porkkanat oli kypsiä, kaadettiin ne kattilaan munakokkelin sekaan. Himassa keitetty riisi mukaan ja tulelle. Annetiin riisin lämmetä ja heitettiin mukaan tuoretta chiliä, suolaa ja ruohosipulia. Voila – valmista tuli! Samalla kun safkattiin, niin keittelin toisessa kattilassa vodaa tsaijuun.
Tiskasin kattilat rannassa biohajoavalla pesuaineella. Meitsillä oli tiskiharjanpää ja snadi pyyhe messissä. Kamat reppuun ja matkaan. Palattiin risteykseen ja lähdettiin Heretyn suuntaan. Viitan mukaan matkaa oli 2,5 kilsaa. Polku kulki vuoroin rannan tuntumassa ja vuoroin mäen harjalla. Pilvet antoivat tilaa arskalle ja puiden varjot raidoittivat maan. Kuusien takaa kimmelsi Kuorejärven tyyni pinta. Fogelit sjungasivat serenadejaan. Tultiin Kannuslahden ylittävälle sillalle. Kannuslahti kuului Kurkijärveen. Se oli kolmas järvi Hevosenlenkin varrella. Sillan päästä Herettyyn oli enää 500 m ja loppumatka oli helppokulkuista. Pian puiden takaa esiin ilmestyi sama hirsinen saunamökki, minkä toiselta puolen oltiin lähdetty kolme tuntia aikaisemmin.  
Isojärvi oli kiva päiväretkikohde. Ei ehkä magein käymistäni kansallispuistoista, mutta omanlaisensa. Kaikilla puistoilla on oma luonteensa. Isojärvelle on ominaista mäet, kuusimetsät, pienet järvet ja niihin pystyyn kuolleet puut. Maasto on melko vaikeakulkuista eli kunnon klobot pitää olla messissä. Deltsille voi olla vaikea hittaa mestaa, riippumatto toimisi täällä paremmin. Majavaa ei nähty kuin puiston logossa. RATTin ”eat me up alive” rytisi ämyreissä ja parkkis pieneni taustapeilissä. ​
Tsiigaa stoorin fotot.

Huhtikuu laittoi parastaan. Arska paistoi sinisellä taivaalla. Harvalukuiset pilvenhattarat kiersivät sen kaukaa. Ilma oli ajankohtaan nähden normaalia lämpimämpää. Siikaniemen parkkis löytyi navigaattorin avulla, vaikka ensin epämääräinen osoite ”Kolmoislammenranta Espoo” hieman epäilyttikin. Siellä oli vain kaksi autoa. Jengi oli duunissa tähän aikaan keskellä viikkoa. Parkkiksen vieressä oli dösapyskä eli tänne pääsi julkisillakin. Vaihdoin vaellusklobot jalkaan ja heitin repun selkään. Messissä oli Ospreyn Talon 33, mikä oli hyvä päivävaelluksille. Siihen mahtui meidän molempien kamat. Sauvat käsiin ja käytiin vielä tsiigaamassa infotaululta Korpinkierros.  
Parkkikselta lähtevä polku sukelsi kutsiin ja oranssit reittimerkit näyttivät suunnan. 400 metrin päässä polku liittyi varsinaiseen Korpinkierrokseen, joka oli merkitty keltaisilla reittimerkeillä. Lähdettiin oikeaan eli kierrettiin reitti vastapäivään. Heti alkuun ylitettiin hieno kallio, missä oli puita harvakseltaan. Polku oli kuivaa ja helppokulkuista. Loiva nousu vaihtui melko jyrkäksi laskuksi, joka päättyi metsätiehen. Opasviitta osoitti vasempaan. Oltiin tultu snadisti yli kilsan. Tie laski notkoon, mistä reitti palasi kutsiin. Sorastettu polku nousi pari sataa metriä kukkulalle, jonka jäkäläisellä kallionlaella törrötti kelopuita. Maisema vaihtui hetkessä kuusimetsäksi. Varjoissa polulla oli vielä lunta ja jäätä. Ylitettiin kapea puro ja ohitettiin isoin Kolmoislammista oikealta.
Oltiin dallattu nafti 2 km metsätieltä, kun saavuttiin Mustalammen rantaan. Netin mukaan siellä oli sulanveden aikaan kelluvia turvelauttoja, mutta nyt se oli kokonaan jäässä. Vastarannalla istuskeli pariskunta termarikaffeilla. Matkalla vastaan tuli pari polkujuoksijaa. Se on tämän päivän trendilaji. Otettiin fotot ja jatkettiin matkaa. Polku haarautui ja me lähdettiin vasempaan niin kuin opaskyltti ehdotti. Jyrkässä nousussa sauvoista oli oikeasti hyötyä. Muutaman sadan metrin päästä polku haarautui uudelleen ja käännyttiin taas vasempaan. Kolmikulmalampi jäi vasemmalle. Polku oli paikoin kuraista ja pahimmat paikat piti kiertää maaston kautta. Sitten puiden takaa kimmelsi vesi. Se oli Holma-Saarijärvi, jossa jäätä jäljellä vain reunoilla. Seurailtiin rantaa tulentekopaikalle järven vastakkaisessa päässä. Mustalammelta matkaa sinne oli 1,3 km. Oli breikin aika.
Loivassa rinteessä oli hirsinen puuvaja ja puucee. Tulentekopaikka oli rannan tuntumassa ja siellä istuskeli pariskunta. Meillä ei ollut maskeja kummillakaan, joten me leiriydyttiin aukiolle rinteessä. Vastarannan tulentekopaikalla oli äänekästä jengiä. Duunasin safkaksi lohikeittoa. Olin pilkkonut raaka-aineet himassa valmiiksi ja annostellut minigrippeihin. Keitin perunat ja keittojuurekset melkein kypsiksi, ennen kuin lisäsin lohikuutiot. Lisäsin mukaan chilituorejuustoa, kolmen juuston ruokakermaa ja kalaliemikuution. Ripaus suolaa ja safka oli valmista. Syötiin ruisleivän kanssa. Sillä aikaa toisessa kattilassa kiehui vettä, että saatiin teetä ja keksiä jälkkäriksi.
Inni tiskasi kattilat järvessä. Oltiin pakattu mukaan biohajoavaa tiskiainetta. Nyt tulentekopaikalla oli neljän porukka ja rannassa pari nuorta naista. Kamat reppuun ja matkaan. Polku seurasi lammen rantaa ja muuttui pitkospuiksi. Siitä erkani polku vastarannan laavulle. Reitti jatkui kuusimetsässä. Noin kilsa leiripaikalta oli puusilta, joka yhdisti kaksi Kolmoislammista. Aika pian reitti liittyi metsäautotiehen, joka myöhemmin muuttui pihatieksi. Ohitettiin muutama talo ennen kuin oltiin tienristeyksessä. Siitä vasempaan ja parkkis oli siinä edessä. Kartan mukaan reitin pituus oli 7,2 km plus ja kun siihen lisättiin polku parkkikselle niin kaikkiaan matkaa kertyi 8 km. Polun suulla kaksi kundia viritteli rinkkoja selkäänsä. Olivat kai menossa yön yli vaellukselle. Otin repun selästä ja avasin auton takaluukun.
Tsiigaa stoorin fotot.

Termisjärven vaellus osa 5/5.
Vielä vilkaisu taakse. Leiripaikka näytti yhtä koskemattomalta kuin sinne tullessa. Tunturikihu kaarteli Marjajärven päällä. Tuulenvire juoksi varvikossa. Tänään se oli lempeä. Elohopea oli kiivennyt yli 15 asteen. Klogu raapi yhtätoista; oli aika aloittaa Termisjärven vaelluksen viimeinen etappi. Taakse jäivät poronsarvet ja kaksi pääkalloa. Messissä muistot Salmikurun valloituksesta ja Salmivaarojen huiputuksesta.
Otettiin suunta kohti pohjoista ja patikoitiin lampien välistä. Loivasti nouseva maasto oli sekoitus kiviä, matalaa varvikkoa ja hiekkaa. Nafti kilometri ja oltiin mönkijäuralla. Se oli sama ura mitä tultiin eilen Termisjärveltä. Täällä se oli kuiva ja helppokulkuinen. Tunnin dallaamisen jälkeen tultiin pienelle mäen nyppylälle ja pidettiin breikki. Energiapatukkaa järsiessa ohi viiletti nuori pariskunta päiväreput selässä. Ne oli menossa samaan suuntaan. Spekuloitiin, että noin kevyillä varustuksilla olivat varmaan olleet yhden yön Termisjärven tuvassa.
Mönkijäura vaihtui poluksi ja maisemat tutuiksi. Tsahkaljärvi kimmelsi horisontissa ja maamerkki Saana kasvoi joka askeleella. Oltiin samalla polulla, kuin tullessa. Laskeuduttiin joelle ja ylitettiin se siltaa pitkin. Matkaa oli kuljettu reilut 3 kilsaa. Polku nousi koivikkoiselle mäelle. Jonkin matkan päästä tultiin purolle ja sukellettiin skutsiin. Löydettiin mönkijäura, niin kuin Esa oli koodannut. Ura seurasi rantaa eikä aikaakaan, kun puiden takaa pilkisti vihreä deltsi. Oltiin perillä. Propsit kundeille leiripaikasta. Magee mesta niemen kärjessä Tsahkaljärven etelärannalla. Toisella puolella komeili Saana. Leiri oli tyhjä eli kundit oli kai fisuja narraamassa. Odotellessa pystytettiin meidän deltsi.
Ei mennyt kauaa, kun skutsista kuului ääniä. Samassa kundit ilmestyivät näkyviin vapojen kanssa. Eivät kuulemma olleet saaneet viiden päivän aikana yhtään fisua, mutta olihan se hauskaa ilman saalistakin. Siksi toiseksi meillä oli messissä riittävästi safkaa. Tänään oli tarkoitus duunata hernesoppaa. Esa oli laittanut tuomansa herneet eilen likoamaan. Äijän viritellessä Trangiaa, joku kysyi, että onko kellään sinappia messissä. Vastaus oli neljä kertaa ei. Voi helvetti! Ei hernaria voi syödä ilman sinappia. Onneksi Kilpishallille oli vain pari kilsaa eli kauppareissuun Riken ja Jussin kanssa. Esa jäi vahtimaan leiriä ja keittään herneitä.
Ilman rinkkaa oli kevyt askeltaa. Dallattiin mönkijäuraa ja ohitettiin rannassa makaava soutuvenevanhus. Tunnistin sen somestaraksi; olin nähnyt sen poseeraavan yhdessä Saanan kanssa monissa instakuvissa. Päästiin sorastetulle polulle, joka oli oikeastaan kunnon kävelytie, ja ohitettiin rakenteilla oleva kota ja rannan laavu. Silta ylitti vauhkoilevan Tsahkaljoen, joka siinä kohdassa kuohusi koskena. Sillä oli edessään 87 metrin pudotus matkallaan Kilpisjärveen. Juuri ennen Kilpishallin parkkista jolkotti neljä poroa tien yli. Eivät edes vilkaisseet meitä. Tsöbattiin kaupasta bissee, makkaraa ja sinappia, Alkosta brenkkua. Sitten kipikapi takaisin leiriin. Koko reissuun meni tunti.
Kerättiin oksia ja tehtiin notski. Keitto porisi Trangiassa. IPA tölkki sihahti auetessaan. Hyttysetkin diggasivat mestasta ja olivat kutsuneet frenditkin messiin. Bissee ei voinut juoda hyttysverkko päässä. Kädet oli jo kyllästetty hyttysmyrkyllä. Onneksi oli messissä kaksi Thermacelliä ja ne pitivätkin suurimman osan pirulaisista loitolla. Aperitiivien jälkeen odotus palkittiin. Kaivettiin retkilautaset ja lusikat esiin ja ei kun ääntä kohti. Ei sitä ihminen kovin kummallisia asioita tarvitse ollakseen onnellinen. Hernekeitto, bisse ja näköala Saanalle riittää siihen hyvin.
Illan viileys oli notskin lämpöä voimakkaampi ja oli pakko kledjaa kevytuntuvatakki. Olin kantanut rinkassa pientä kossuflindaa ja nyt oli aika korkata se. Muisteltiin Esan kanssa yhteisiä Kiinan vuosia. Stoori kulki ja aika sekoittui notskin savuun haihtuakseen Lapin iltaan. Makkarat tirisivät tikun nokassa. Viski ja Jallu lämmittivät. Saana peilasi itseään Tsahkaljärven pintaan. Taivaanrantaan uppoava aurinko maalasi taustan punaiseksi. Notskin hiillos hehkui hämärässä. Olipa nasta ilta.
Tsiigaa stoorin fotot.

Termisjärven vaellus osa 4/5. 
Tuvan dörtsillä oli Riken mukaan yöllä käynyt kolme ulkomaalaista kundia. Sujuvaa enkkua olivat spraakanneet. En ollut kuullut mitään, kun goisasin tulpat korvissa ja laput silmillä. Olivat jatkaneet matkaa, vaikka broidi oli toivottanut tervetulleeksi tupaan. Termisjärven autiotuvassa oli kaksikerroksiset leveät laverit molemmin puolin huonetta. Sinne mahtui yöpymään iisisti kahdeksan.
Aamupalan jälkeen käytiin purkamassa deltsi, kun ei oltu viitsitty tehdä sitä eilen. Pakattiin rinkat ja täytettiin juomarakot järvestä. Skriivasin evidenssin tuvan vieraskirjaan ja sitten lähdettiin. Klogu oli puoli kaksitoista ja arska lyysasi harvoista pilvistä piittaamatta saaden matkalämpömittarin ponnistamaan 17 asteeseen. Kuljettiin samaa mönkijäuraa kuin tullessa. Alkumatkasta ura oli kurainen ja märkä, välillä lätäköt oli niin isoja ja syviä, että ne piti kiertää. Ura seuraili ensin Termisjärven rantaa ja sitten Termisvaarassa Paihkasjokea. Joen suulla oli deltsi ja kolme kundia. Taisi olla se yöllä tuvalla poikennut jengi. Vastaan tuli yksin vaeltava nainen koiran kanssa. Paihkasjärven kohdilla pidettiin lyhyt breikki. Voda kompensoi hikoilua ja kuivahedelmät energiakotoa. Olin annostellut välipalat himassa valmiiksi pieniin minigripeihin, joissa jokaisessa oli 300 kCal edestä cashew-pähkinöitä ja erilaisia kuivattuja hedelmiä. Molemmissa on runsaasti energiaa. Lisäksi oli energiapatukoita.
Myöhemmin urasta haarautui polku Marjajärvien suuntaan. Lähdettiin sille. Viimeinen kilsa tarvottiin korkeassa varvikossa ja jouduttiin kiertämään yksi kosteikko, mutta lopulta oltiin perillä. Marjajärvet oli ryhmä erikokoisia järviä ja lampia. Leiriydyttiin isoimman järven länsirannalle, mistä näki Salmi- ja Termisvaarat. Matalan kukkulan ja järven välissä oli tasainen alue ja pystytettiin deltsi siihen. Kivistä tehdyn nuotiopaikan perusteella ei oltu ensimmäiset. Lähdin tutkimaan huudit. Kukkulan päältä näkyi Saana ja siellä oleva puhelinmasto. Kännykkä heräsi henkiin ja soitin Innille. Meillä oli hääpäivä, jonka olin saanut tingittyä vapaaksi jälkikompensaatiota vastaan. Inni oli Meiggun kanssa Itsudemossa sushilla. Luin viestit. Esa oli laittanut ohjeet niiden leiriin Tsahkaljärvellä. Koodasin, että oltaisiin siellä huomenna puolen päivän jälkeen.
Palasin leiriin ja duunattiin safkat. Meitsin keittimessä porisi salamisnackin paloilla terästetty italian pata. Safkaamista varten messissä oli Light my fire’n retkiateriasetti. Siinä oli matala ja syvä lautanen, lusikka-haarukka ja pari säilytysastiaa. Kevyt, kompakti ja toimiva. Pussista sekoitettu mustikka-vadelmakiisseli tekeytyi pataa safkatessa. Täytyi tiskata toinen kattila, ennen kuin pääsin teen keittoon. Teen kylkeen oli suklaapatukka. Tällä 900 kCal setillä jaksoi seuraavaan aamuun.
Riken jäädessä ruokatorkuille, meitsi lähti ottaan fotoja. Seurailin ensin rantaa ja nousin sitten mäennyppylän päälle. Pari tunturikihua alkoi kierrellä ympärillä kirkuen ja tehdä syöksyjä. Lähistöllä taisi olla niiden pesä. Oltiin kuultu samaa kirkunaa aikaisemminkin vaelluksen aikana, mutta nyt näin ekaa kertaa mistä se tuli. Muita eläimiä en ollut vaelluksen aikana sitten nähnytkään. En edes poroja, vaikka Lapissa oltiin, mutta ne olivatkin sen poroaidan toisella puolen. Matalassa varvikossa oli jotakin valkoista. Menin lähemmäksi. Se oli pääkallo, varmaankin poron. Missään ei näkynyt luita tai sarvia, vain se kallo. Nostin sen bulderille ja ikuistin pikseleihin.
Järvestä erkani joki, joka laski parin sadan metrin päässä olevaan pieneen järveen. Siitä se jatkoi Tsahkaljärveen pudoten matkalla 88 metriä. Täällä järvet oli korkealla, Tsahkaljärvikin 559 metriä merenpinnan yläpuolella. Joen suu oli valokuvauksellinen mesta; kivikkoinen ranta, kristallin kirkkaan vodan läpi kuultava pohja, Saanan taakse laskeva aurinko. Yhdellä mättäällä oli poron kallo, luita ja karvaa. Kallo oli niin snadi, että sen täytyi olla vasan. Olisiko ollut ahman tekosia. Paluumatkalla löysin sitten sarvet, mutta ne oli eri eläimestä. Olisi ollut mageet viedä himaan, muttei ne mahtuneet rinkkaan. Ehkä se ensimmäinen kallo ja nämä sarvet olivat samasta eläimestä, mutta miksi ne oli monen sadan metrin päässä toisistaan. Nyt olisi ollut Hercule Poirotille käyttöä.
Kuvausreissuun meni pari tuntia ja leirissä Rike oli herännyt. Istuskeltiin rannassa ja hörpittiin teetä, Muisteltiin viime kesän Kissin ”End of the road” keikkaa Rockfesteillä; kaksi tuntia täyttä paahtoa. Koko massiivinen koneisto toimi sveitsiläisen klogun tarkkuudella; valot, skriinit, pyrot, liikkuva stage, kaikki. Mukana oli tietysti vakiostuntit Genen veriplasmaan päättyvä bassosoolo ja Paulin vaijerilento. Setlistissä oli kaikki parhaat biisit melkein 50-vuotiselta taipaleelta. ”You wanted the best. You got the best. The hottest band in the world. KISS!”
Pesin byysat, kun puntit oli taas ihan kurassa. Ne oli ainoat byysat messissä, tai oli autossa farkkushortsit, mutta ne oli luontokeskuksen parkkiksella. Olin koittanut optimoida kledjujen määrän, nehän vei tilaa rinkassa ja lisäsivät sen painoa. Kun kaikki piti itse kantaa, niin jokaisella grammalla oli merkitystä. Rinkassa messissä oli kahdet alushousut, kahdet sukat, yökerrasto, t-paita, villapaita, kevytuntuvatakki iltoja varten ja crocksit leirikengiksi. Päällä kulki kuoritakki- ja huosut, vaelluskerrasto, lierihattu ja hyttysverkko, vaelluskengät ja -sauvat. Sillä setillä pärjäsi hyvin, kun pääsi välillä pyykille.
Päivän lämpö oli haihtunut. Kömmin deltsiin ja makuupussiin skriivaan päivän tapahtumat vihkoon.  Punertava maisema oven hyttysverkon takana oli kuin taulu. Illan viimeiset säteet tanssivat järven pinnalla. Laineet soittivat hiljaista serenadiaan rantakivissä. Tunturikihun hiljainen huuto jostain kaukaa. Stoori jatkuu...
Tsiigaa stoorin fotot.

Termisjärven vaellus osa 3/5. 
Tuulen leikkiin deltsin seinillä oli hyvä herätä. Raikkaassa ilmassa goisasi paremmin ja uni oli syvempää. Kello näytti kahdeksaa. Sitä tuli tsiigattua vaikkei ollut mitään aikataulua, tarve kontrolloida aikaa oli selkärankaan koodattu. Olisi varmaan rentouttavaa, jos osaisi kellua ajassa sitä funtsimatta. Meitsin ajanseurantalaitteet olivat elektronisia ja niistähän sippaa akut jossain vaiheessa. Olisi ollut viisasta ottaa messiin perinteinen rannekello. Ilman iPhonea en olisi muistanut mikä päivä oli. Toisaalta ei sillä ollut merkitystä. Riitti, kun laski öitä. Oltiin sovittu kundien kanssa, että treffataan Tsahkaljärvellä neljän yön päästä.
Termisjärven jäätävä voda vihloi stendoissa. Pepsodentistä jäi raikas jälkimaku. Tumman siniharmaat pilvet ryömivät Termisvaaran yli ja törmäsivät vastarannalla Jollanvaaraan. Pari deltsiä autiotuvan takaa oli hävinnyt ja yhtä purettiin parhaillaan. Viisi jäi jäljelle. Sivummassa järven rannassa oli vielä yksi, Salmikurun suulla toinen. Heitin toiletbägin rinkalle ja lähdin aamulenkille. Dalsin mönkijäuraa järven ja vaaran väliin vedetylle poroaidalle. Siinä oli portti mönkijöitä varten. Aidan tällä puolella oli varvikossa puolikas sääriluu, yhden poron matka oli päätynyt pedon suihin. Seurasin puroa kurun suulle.  
Aamupuuroa lusikoidessa lyötiin lukkoon päivän ohjelma: Ensin käydään Salmikurussa ja sitten huiputetaan Salmivaarat. Teevesi kiehui keittimessä. Primuksessa oli onneksi kaksi kattilaa ja paistinpannu. Niillä sai duunattua kaikki safkat ilman, että olisi tarvinnut käydä tiskaamassa välillä. Lastana meitsillä toimi japanilaisen sushisetin puiset pihdit. Niillä sai vaikka fisun käännettyä kätsysti. Meitsillä oli kolme 230 g kaasupulloa seitsemää vaelluspäivää varten. Kahdella olisi pärjännyt ihan hyvin.
Puoli kahdeltatoista lähdettiin matkaan. Tuntui kevyeltä ilman rinkkaa. Lämpötila oli kymmenen tietämissä ja täytyi vetää huppu päähän ja hanskat handuun. Polku autiotuvalta johti Salmikurun suulle. Kurusta virtasi vuolas ja paikoin leveäkin puro järveen. Kurussa se piiloutui kivikkoon. Rinteet molemmin puolin ja kurun pohja olivat vaikeakulkuista rakkaa. Polku hävisi välillä näkyvistä, mutta eihän siellä eksymään päässyt. Kuljettiin aluksi vasemmanpuoleista rinnettä. Matkanteko oli hidasta, kun piti tsiigaa tarkkaan mihin jalkansa laittoi. Täällä ei kantsinut satuttaa itseään; avun saaminen olisi hankalaa. Puhelimassa ei ollut kenttää. Myöhemmin laskettiin alas kuruun ja jatkettiin oikeanpuoleista rinnettä. Tavattiin viiden daamin porukka, jotka olivat ylittämässä kurua rinkkojen kanssa. Kova suoritus.
Puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen oltiin melkein perillä. Kuru haarautui. Oikea haara jatkui muutaman sata metriä. Puro laski sieltä. Vasen haara oli lyhyt ja päättyi lumiseen rinteeseen. Päätettiin, että se on meidän päätepiste. Tässä kohtaa puro oli pari metriä leveä. Ylitettiin se kiviä pitkin. Sitten ylös lumipalloja tekemään. Aika mageeta; nythän oli heinäkuu. Pidettiin breikki ja vedin energiapatukan ja pussillisen pähkinöitä välipalaksi. Paluumatka meni nopeammin. Reitti oli nyt tuttu ja kivikossa kulkemiseen alkoi oppia. Vastarinteessä vaelsi pariskunta kuruun päin. Alkoi tihuttaa vodaa. Oltiin leirissä puoli kolmelta eli kurun valloitukseen meni kolme tuntia.
Tuvalla nuorisojoukko teki lähtöä. Käytiin jubaamassa. Tupa jäi tyhjilleen ja eikä pihassa ollut enää yhtään telttaa. Mentiin sisään lämmittelemään ja kuivattelemaan. Haettiin releet deltsiltä ja duunattiin safkaa. Olihan se ylellistä safkata pöydän ääressä. Otin torkut laverilla. Pari tuntia myöhemmin heräsin ikkunasta tulvahtaneeseen auringonvaloon. Ylös ja rantaan pyykille, byysat oli kurassa.  
Seitsemältä vedettiin vaelluskengät jalkaan ja lähdettiin Salmivaaroja huiputtamaan. Kiivettiin ylös loivaa järven puoleista rinnettä, missä maasto oli helppokulkuista ruohikkoa – siellä täällä olevat kivet eivät häirinneet etenemistä. Tupa kutistui pieneksi pisteeksi. Näköala vaaran huipulta oli huikea. Sieltä näki koko Termisjärven ja Termisvaaran huipulle. Toisella puolella ilta-auringossa kiilsi Salmijärvi ja edessä kohosi Muurivaara. Taivaanrannassa pilkisti Saana. Puhelimeen ilmestyi kenttä ja linkki muihin ihmisiin oli auki. Luin viestit ja mesetin himaan. Ilmoitin Esalle ja Jussille, että leiriytyisimme heidän kanssaan tiistai-keskiviikkoyön ja pyysin koordinaatit leiriin. Painovoima teki laskeutumisesta helppoa. Retkeen meni reilut pari tuntia.
Tuvalla ei ollut muita ja päätettiin goisaa siellä. Haettiin makuualustat ja -pussit deltsistä. Ilta meni leppoisasti mökkeillessä. Tehtiin tuli kamiinaan ja duunattiin teetä ja iltapalaa. Motley Crew tykitti iPhonessa. Shout at the devil on kova albumi. Diggaan bändiä, siitäkin huolimatta, että Vince Neil ajoi flänässä kolarin, missä Drazzle delasi. Se taas lopulta hajoitti USA:ssa lähellä breikkaamista olleen Hanoi Rocksin. Törkytehdas leffa antaa yhden kulman tapahtuneeseen, Hanoin kundien kirjat toisen. Hanoi oli vuosikaudet meitsin ykkösbändi, vielä nytkin top3:ssa. Joskus vielä käyn Razzlen haudalla Wigh islandilla.    
Päivän saldo oli 27400 askelta ja 8 km. Stoori jatkuu...
Tsiigaa stoorin fotot.

Termisjärven vaellus osa 2/5. 
Heinäkuun 26. kurkisti silmäluomien välistä. Olin herännyt yöllä muutaman kerran sateeseen ja kovaan blosikseen. Kömmin viileään todellisuuteen makuupussin lämmöstä. Kello oli yhdeksän. Deltsin ulkopuolella odotti uusi päivä. 12-asteinen ilma oli raikasta ja puhdasta, sitä oli helppo hengittää. Taivas oli sinivalkoinen tilkkutäkki. Vedin Crocksit jalkaan ja tallustin tiheän varvikon läpi purolle hammaspesulle. Voda oli kristallin kirkasta ja jääkylmää, sellaisenaan juotavaa. Virta vei unenrippeet mukanaan.
Rike oli myös herännyt ja seisoi deltsin edessä. Vaelluskerrasto ja ulkokledjut palauttivat lämmön kroppaan. Duunasin aamupalaksi kaurapuuroa, joka sai kyytipojakseen kuivahedelmiä ja välipalakeksin. Kuuma tee lämmitti sisältä. Olin ennakkoon laskenut kaloritarpeen ja annostellut ateriat valmiiksi sen pohjalta. Aamupala oli 700 kilokalorin energialataus. Leirin purkamisen ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen täytettiin vielä juomarakot purosta. Kello oli puoli yksitoista ja aloitettiin vaellus.
Eilisellä iltalenkillä oltiin huomattu Termisjärven suuntaan menevä mönkijäura ja patikoitiin aluksi sitä pitkin. Blosis oli sen verran kova, että piti vetää huppu päähän ja hanskat handuun. Hyvä puoli oli, että puhuri pelotti hyttyset tiehensä. Takana koko ajan pienentyvä Saana oli hyvä maamerkki. Aukealla tundralla näkyvyys oli kymmeniä kilometrejä. Siellä täällä yksinäinen tunturikoivu työntyi esiin karusta maasta. Näkymä oli kuin fotoshopatusta maisemakortista. Se rauhoitti mielen; duuniasiat haihtuivat tuuleen.
Vastaan tuli lampi, jota kiertäessä päädyimme rakkaan. Sen ylittäminen oli hidasta. Sitten edessä oli pienten lampien ketju, jotka olivat puroilla kiinni toisissaan. Ylityspaikan etsimiseen meni aikaa. Termisvaara ja Salmivaarat siinsivät kaukaisuudessa. Marjajärvet jäivät oikealle. Maaston helpottuessa pidettiin lyhyt breikki. Vedin desin cashew-pähkinöitä välipalaksi. Niissä oli energiaa melkein 400 kCal.
Kolmen ja puolen tunnin patikan jälkeen aamupala oli kulutettu ja oli safka-aika. Parkkeerattiin polun varteen pienen puron kohdalle, siitä saimme safkavodat ja pystyimme pesemään astiat. Vasemmalla nousi Muurivaara. Duunasin currypataa, johon lisäsin kanafilettä purkista. Leivän korvikkeena oli välipalakeksi ja ruokajuomana kuuma tee. Energiaa setissä oli 760 kCal. Siinä safkatessa paikalle tuli käbä, jonka saapumista oltiin seurattu jo pitkään. Se jäi hetkeksi jubaamaan. Oli kuulemma yksin reissussa. Sen mukaan Tervisjärvelle oli vielä 6,5 km. Käbän mentyä otettiin ruokatorkut varvikossa.  
Tunnin päästä oli akut ladattu ja matka jatkui. Sää oli lämmennyt 15 asteeseen. Vastaan tuli nuori pariskunta. Ne ei jääneet juubaan, moikkasivat vaan. Jossain vaiheessa ylitettiin moottorikelkka reitti. Oltiin Paihkaslaaksossa ja ohitettiin Paihkasjärvi, jonka jälkeen seurailtiin Paihkasjokea. Mönkijäura muuttui vetiseksi ja paikoin sellaisiksi kuralammikoiksi, että jouduttiin kiertämään ne maaston kautta. Kosteikoissa maastokin oli hetteikköä mitkä upotti nilkkoja myöten. Välillä tarvottiin mudassa, välillä kahlattiin puron yli. Meidlit kuitenkin pitivät sukat kuivina.
Termisjärven suulla pidettiin proteiinipatukan ja rusinoiden mittainen breikki. Alkoi ropsia vodaa. Vedettiin sadesuojat rinkkoihin ja kiristettiin vauhtia. Autiotupa näkyi jo horisontissa, mutta se läheni tuskastuttavan hitaasti. Tuuli puhalsi laaksossa järven suuntaan ja vesipisarat piiskasivat feisiä. Glasarit meni huuruun ja rinkka painoi selässä. Hetken sitä funtsi, että mitä helvetin järkee tässä on. Aikani kuluksi kelasin mielessä 21st century rocksin sanoja. Koko albumi on yksi parhaista rockjulkaisuista pitkään, pitkään aikaan. Andy McCoy on vaan ROCK eikä muuksi muutu! Tarvoin eteenpäin rockin voimalla.   
Viimeinen nousu ja siinä se oli! Termisjärven tupa. Oltiin suurin piirtein järven puolessa välissä. Sade tiristi viimeisen pisaransa. Ohitettiin pieni hirsimökki, missä oli jäteastioita. Taaempana näkyi ulkohuussi. Jatkettiin rannassa olevaan hirsiseen mökkiin, missä oli ilmainen autiotupa ja maksullinen varaustupa. Autiotupa oli täynnä nuorempaa jengiä. Pihassa oli kymmenkunta deltsiä. Jubattiin hetki.
Pystytettiin meidän leiri vähän kauemmaksi tuvalta suojaisaan notkelmaan 100 metriä järven rannasta. Edellisestä safkasta oli yli neljä tuntia, joten kaivettiin Primuksen keittimet esiin. Meitsin 1000 kCal menussa oli maitojauheeseen tehtyä perunamuusia, purkki tonnikalaa ja välipalakeksi. Jälkkäriksi kiisseliä, suklaapatukka, pari Digestive-keksiä ja teetä. Epäterveellistä mässäilyä, mutta onneksi se kaikki paloi kivisille poluille.
Ilta-aurinko laikutti Jollanvaaran. Termisvaaran rinteissä oli lumilaikkuja. Laineet hakkasivat rantakiviin. Blosis oli myrskylukemissa. Onneksi se ei päässyt deltsiin ja makuupussissa oli mukavan lämmin. Skriivasin vihkoon päivän tapahtumat. Puhelimessa ei ollut kenttää, oltiin eristyksissä ulkomaailmasta. Kellon mukaan oltiin taivallettu tänään 29000 askelta ja 12 km. Laput silmille ja tulpat korviin. Pimeys ja hiljaisuus vei uniin. Stoori jatkuu... 
​Tsiigaa stoorin fotot.

Termisjärven vaellus osa 1/5. 
Oli heinäkuun 25. Arska piileskeli matalalla riippuvien pilvien takana. Biilin takaluukku loksahti lukkiutuessaan. Kiristin rinkan olkaviilekkeitä. Rike ja Jussi jeesasivat Esaa Haltilaisen kanssa. Kilpisjärven luontokeskuksen parkkis oli tupaten täysi – johtuiko sitten koronan lisäämästä kotimaanmatkailusta vai ei. Vedin rotsin hihaa ylöspäin. Polarin digiviisari näytti kolmea. Sujautin handut sauvojen lenkeistä. Meitsi oli valmis.
Metsätie vietti loivasti ylöspäin. Tarvottiin Riken – puolitoista vuotta nuorempi broidini – kanssa rivakalla otteella. Esa ja Jussi beesasivat jonkin matkan päässä. Oranssimustat merkkipaalut kertoivat, että ollaan Kalottireitillä. Vilkaisin taakseni; Kilpisjärvi kiilteli tunturikoivujen takaa. Reilun kilometrin nousun jälkeen tultiin risteykseen. Edessä oli Tsahkaljärvi. Käytiin rannassa olevalla laavulla, josta oli suora näkymä Saanalle. Ekakertalaiselle kokemus oli mykistävä. Tästä maasta löytyy makeita mestoja! Lähellä oli silta Tsahkaljoen yli. Vesi kuohusi juostessaan rinnettä alas Kilpisjärveen. Palattiin risteykseen ja jatkettiin siitä oikeaan. Samassa hiljaisuuden täytti miehekäs pärinä. Puiden takaa esiin syöksyi kaksi mönkijää, ei mitään pikkupoikien leluja, vaan kunnon äijäpelit molemmilla. Pysähtyivät juubaan meille. Poromiehiä olivat ja tundralta tulossa. Valittelivat ahmojen, susien ja maakotkien vievän poroja.
Tie muuttui poluksi, joka oli paikoin kuravelliä. Luontokeskuksen kundi varoittelikin, että reitti Termisjärvelle olisi vetistä. Täällä oli kuulemma satanut viimeiset pari viikkoa. Polku seurasi järven rantaa. Esa ja Jussi jäivät siihen fisuja narraamaan. Sovittiin, että treffataan tässä samassa paikassa neljän yön päästä. Jatkettiin Riken kanssa matkaa. Järvi jäi taakse ja polku nousi koivikkoisen mäen päälle. Noustessa tuli hiki ja täytyi riisua t-paidalle. Lämmintä oli rapiat 15 astetta, mutta 23 kg selässä teki tehtävänsä. Hyttysten invaasio sai kuitenkin nopeasti takaisin takin suojiin ja kaivamaan hyttysverkon rinkasta.
Parin kymmenen minuutin patikan jälkeen polku laskeutui joelle, jonka nimeä kartta ei tuntenut. Se laski Marjajärvien vettä Tsahkaljärveen. Yli siltaa pitkin. Kalottireitti lähti vasempaan, me oikeaan. Noustiin ylös törmälle ja jatkettiin polkua, joka kartan mukaan oli suorin tie Termisjärvelle. Täällä maasto oli kuivaa ja puutonta. Karun kaunista. Masetvarri hallitsi maisemaa vasemmalla. Pilvet alkoivat rakoilla.  
Eilinen mökki-ilta Muoniossa vaati veronsa ja päätettiin ottaa eka päivä iisisti. Sauna, bisse ja alimittaiset yöunet painoivat jaloissa. Viiden kilsan patikan jälkeen löydettiin täydellinen leiripaikka suojaisasta notkosta puron rannassa ja jäätiin siihen. Pystytettiin deltsi ja heitettiin makuualustat ja -pussit ineen. Lounaasta Kilpishallin raflassa oli jo aikaa ja hiukoi. Viriteltiin Primuksen kenttätsöget kondikseen ja kokattiin päivällistä. Duunasin Meksikonpataa. Olin pakannut safkat annospusseihin, ettei tarvinnut täällä tundralla mittailla. Minigrippeihin oli skriivattu vodan määrä ja keittoaika. Ilma oli tiheänä hyttysiä ja mäkäräisiä. Thermacell auttoi sen verran, että hyttysverkon pystyi vetämään sivuun safkaamisen ajaksi. Padan seurana oli Elovena-välipalakeksi ja jälkkärinä vadelmakiisseliä. Homman kruunasi pari kuppia teetä ja suklaapatukka. Sitten purolle tiskaamaan.
​Avasin Kilpishallin Nesteeltä tsöbaamani Calazon vaelluskartan maahan. Se oli pinnoitettu vettä hylkiväksi. Tutkittiin huomista reittiä. Tarkoitus oli patikoida Termisjärvelle päivän aikana. Funtsittiin reitti niin, että oli lounaan aikoihin vodaa saatavilla. Kun plantsku oli valmis, käytiin heittämässä tunnin lenkki ja tutkimassa huudit. Ei ristinsielua missään. Oli täydellisen hiljaista. Taivaanranta hehkui oranssina ja piirsi kuvansa kaukaisen Tsahkaljärven pintaan. Tummanpuhuva Saana seisoi sen vieressä. Ruotsin ja Norjan lumihuippuiset tunturit parsivat taivaan ja maan yhteen.
Kello tuli kymmenen ja oli aika valmistautua goisaamaan. Jääkylmä purovesi vei päivän pölyt mukanaan. Vedettiin sadesuojat rinkkojen päälle ja jätettiin teltan viereen. Ultrakevyen teltan absiin mahtui vain välttämättömin. Yökerrasto päälle ja makuupussiin. IPhone kiinni 11000mAh-powerbankiin. Kellon mukaan päivälle kertyi 22000 askelta. Valot pois silmälapuilla. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun nukahdin tuulen suhinaan. Stoori jatkuu...
Tsiigaa stoorin fotot.