Termisjärven vaellus osa 5/5.
Vielä vilkaisu taakse. Leiripaikka näytti yhtä koskemattomalta kuin sinne tullessa. Tunturikihu kaarteli Marjajärven päällä. Tuulenvire juoksi varvikossa. Tänään se oli lempeä. Elohopea oli kiivennyt yli 15 asteen. Klogu raapi yhtätoista; oli aika aloittaa Termisjärven vaelluksen viimeinen etappi. Taakse jäivät poronsarvet ja kaksi pääkalloa. Messissä muistot Salmikurun valloituksesta ja Salmivaarojen huiputuksesta. Otettiin suunta kohti pohjoista ja patikoitiin lampien välistä. Loivasti nouseva maasto oli sekoitus kiviä, matalaa varvikkoa ja hiekkaa. Nafti kilometri ja oltiin mönkijäuralla. Se oli sama ura mitä tultiin eilen Termisjärveltä. Täällä se oli kuiva ja helppokulkuinen. Tunnin dallaamisen jälkeen tultiin pienelle mäen nyppylälle ja pidettiin breikki. Energiapatukkaa järsiessa ohi viiletti nuori pariskunta päiväreput selässä. Ne oli menossa samaan suuntaan. Spekuloitiin, että noin kevyillä varustuksilla olivat varmaan olleet yhden yön Termisjärven tuvassa. Mönkijäura vaihtui poluksi ja maisemat tutuiksi. Tsahkaljärvi kimmelsi horisontissa ja maamerkki Saana kasvoi joka askeleella. Oltiin samalla polulla, kuin tullessa. Laskeuduttiin joelle ja ylitettiin se siltaa pitkin. Matkaa oli kuljettu reilut 3 kilsaa. Polku nousi koivikkoiselle mäelle. Jonkin matkan päästä tultiin purolle ja sukellettiin skutsiin. Löydettiin mönkijäura, niin kuin Esa oli koodannut. Ura seurasi rantaa eikä aikaakaan, kun puiden takaa pilkisti vihreä deltsi. Oltiin perillä. Propsit kundeille leiripaikasta. Magee mesta niemen kärjessä Tsahkaljärven etelärannalla. Toisella puolella komeili Saana. Leiri oli tyhjä eli kundit oli kai fisuja narraamassa. Odotellessa pystytettiin meidän deltsi. Ei mennyt kauaa, kun skutsista kuului ääniä. Samassa kundit ilmestyivät näkyviin vapojen kanssa. Eivät kuulemma olleet saaneet viiden päivän aikana yhtään fisua, mutta olihan se hauskaa ilman saalistakin. Siksi toiseksi meillä oli messissä riittävästi safkaa. Tänään oli tarkoitus duunata hernesoppaa. Esa oli laittanut tuomansa herneet eilen likoamaan. Äijän viritellessä Trangiaa, joku kysyi, että onko kellään sinappia messissä. Vastaus oli neljä kertaa ei. Voi helvetti! Ei hernaria voi syödä ilman sinappia. Onneksi Kilpishallille oli vain pari kilsaa eli kauppareissuun Riken ja Jussin kanssa. Esa jäi vahtimaan leiriä ja keittään herneitä. Ilman rinkkaa oli kevyt askeltaa. Dallattiin mönkijäuraa ja ohitettiin rannassa makaava soutuvenevanhus. Tunnistin sen somestaraksi; olin nähnyt sen poseeraavan yhdessä Saanan kanssa monissa instakuvissa. Päästiin sorastetulle polulle, joka oli oikeastaan kunnon kävelytie, ja ohitettiin rakenteilla oleva kota ja rannan laavu. Silta ylitti vauhkoilevan Tsahkaljoen, joka siinä kohdassa kuohusi koskena. Sillä oli edessään 87 metrin pudotus matkallaan Kilpisjärveen. Juuri ennen Kilpishallin parkkista jolkotti neljä poroa tien yli. Eivät edes vilkaisseet meitä. Tsöbattiin kaupasta bissee, makkaraa ja sinappia, Alkosta brenkkua. Sitten kipikapi takaisin leiriin. Koko reissuun meni tunti. Kerättiin oksia ja tehtiin notski. Keitto porisi Trangiassa. IPA tölkki sihahti auetessaan. Hyttysetkin diggasivat mestasta ja olivat kutsuneet frenditkin messiin. Bissee ei voinut juoda hyttysverkko päässä. Kädet oli jo kyllästetty hyttysmyrkyllä. Onneksi oli messissä kaksi Thermacelliä ja ne pitivätkin suurimman osan pirulaisista loitolla. Aperitiivien jälkeen odotus palkittiin. Kaivettiin retkilautaset ja lusikat esiin ja ei kun ääntä kohti. Ei sitä ihminen kovin kummallisia asioita tarvitse ollakseen onnellinen. Hernekeitto, bisse ja näköala Saanalle riittää siihen hyvin. Illan viileys oli notskin lämpöä voimakkaampi ja oli pakko kledjaa kevytuntuvatakki. Olin kantanut rinkassa pientä kossuflindaa ja nyt oli aika korkata se. Muisteltiin Esan kanssa yhteisiä Kiinan vuosia. Stoori kulki ja aika sekoittui notskin savuun haihtuakseen Lapin iltaan. Makkarat tirisivät tikun nokassa. Viski ja Jallu lämmittivät. Saana peilasi itseään Tsahkaljärven pintaan. Taivaanrantaan uppoava aurinko maalasi taustan punaiseksi. Notskin hiillos hehkui hämärässä. Olipa nasta ilta. Tsiigaa stoorin fotot.
0 Comments
|