Kallioiden ja lampien Nuuksio.

Huhtikuu laittoi parastaan. Arska paistoi sinisellä taivaalla. Harvalukuiset pilvenhattarat kiersivät sen kaukaa. Ilma oli ajankohtaan nähden normaalia lämpimämpää. Siikaniemen parkkis löytyi navigaattorin avulla, vaikka ensin epämääräinen osoite ”Kolmoislammenranta Espoo” hieman epäilyttikin. Siellä oli vain kaksi autoa. Jengi oli duunissa tähän aikaan keskellä viikkoa. Parkkiksen vieressä oli dösapyskä eli tänne pääsi julkisillakin. Vaihdoin vaellusklobot jalkaan ja heitin repun selkään. Messissä oli Ospreyn Talon 33, mikä oli hyvä päivävaelluksille. Siihen mahtui meidän molempien kamat. Sauvat käsiin ja käytiin vielä tsiigaamassa infotaululta Korpinkierros.  
Parkkikselta lähtevä polku sukelsi kutsiin ja oranssit reittimerkit näyttivät suunnan. 400 metrin päässä polku liittyi varsinaiseen Korpinkierrokseen, joka oli merkitty keltaisilla reittimerkeillä. Lähdettiin oikeaan eli kierrettiin reitti vastapäivään. Heti alkuun ylitettiin hieno kallio, missä oli puita harvakseltaan. Polku oli kuivaa ja helppokulkuista. Loiva nousu vaihtui melko jyrkäksi laskuksi, joka päättyi metsätiehen. Opasviitta osoitti vasempaan. Oltiin tultu snadisti yli kilsan. Tie laski notkoon, mistä reitti palasi kutsiin. Sorastettu polku nousi pari sataa metriä kukkulalle, jonka jäkäläisellä kallionlaella törrötti kelopuita. Maisema vaihtui hetkessä kuusimetsäksi. Varjoissa polulla oli vielä lunta ja jäätä. Ylitettiin kapea puro ja ohitettiin isoin Kolmoislammista oikealta.
Oltiin dallattu nafti 2 km metsätieltä, kun saavuttiin Mustalammen rantaan. Netin mukaan siellä oli sulanveden aikaan kelluvia turvelauttoja, mutta nyt se oli kokonaan jäässä. Vastarannalla istuskeli pariskunta termarikaffeilla. Matkalla vastaan tuli pari polkujuoksijaa. Se on tämän päivän trendilaji. Otettiin fotot ja jatkettiin matkaa. Polku haarautui ja me lähdettiin vasempaan niin kuin opaskyltti ehdotti. Jyrkässä nousussa sauvoista oli oikeasti hyötyä. Muutaman sadan metrin päästä polku haarautui uudelleen ja käännyttiin taas vasempaan. Kolmikulmalampi jäi vasemmalle. Polku oli paikoin kuraista ja pahimmat paikat piti kiertää maaston kautta. Sitten puiden takaa kimmelsi vesi. Se oli Holma-Saarijärvi, jossa jäätä jäljellä vain reunoilla. Seurailtiin rantaa tulentekopaikalle järven vastakkaisessa päässä. Mustalammelta matkaa sinne oli 1,3 km. Oli breikin aika.
Loivassa rinteessä oli hirsinen puuvaja ja puucee. Tulentekopaikka oli rannan tuntumassa ja siellä istuskeli pariskunta. Meillä ei ollut maskeja kummillakaan, joten me leiriydyttiin aukiolle rinteessä. Vastarannan tulentekopaikalla oli äänekästä jengiä. Duunasin safkaksi lohikeittoa. Olin pilkkonut raaka-aineet himassa valmiiksi ja annostellut minigrippeihin. Keitin perunat ja keittojuurekset melkein kypsiksi, ennen kuin lisäsin lohikuutiot. Lisäsin mukaan chilituorejuustoa, kolmen juuston ruokakermaa ja kalaliemikuution. Ripaus suolaa ja safka oli valmista. Syötiin ruisleivän kanssa. Sillä aikaa toisessa kattilassa kiehui vettä, että saatiin teetä ja keksiä jälkkäriksi.
Inni tiskasi kattilat järvessä. Oltiin pakattu mukaan biohajoavaa tiskiainetta. Nyt tulentekopaikalla oli neljän porukka ja rannassa pari nuorta naista. Kamat reppuun ja matkaan. Polku seurasi lammen rantaa ja muuttui pitkospuiksi. Siitä erkani polku vastarannan laavulle. Reitti jatkui kuusimetsässä. Noin kilsa leiripaikalta oli puusilta, joka yhdisti kaksi Kolmoislammista. Aika pian reitti liittyi metsäautotiehen, joka myöhemmin muuttui pihatieksi. Ohitettiin muutama talo ennen kuin oltiin tienristeyksessä. Siitä vasempaan ja parkkis oli siinä edessä. Kartan mukaan reitin pituus oli 7,2 km plus ja kun siihen lisättiin polku parkkikselle niin kaikkiaan matkaa kertyi 8 km. Polun suulla kaksi kundia viritteli rinkkoja selkäänsä. Olivat kai menossa yön yli vaellukselle. Otin repun selästä ja avasin auton takaluukun.
Tsiigaa stoorin fotot.