Saana ja lumihuippuiset tunturit.

Termisjärven vaellus osa 1/5. 
Oli heinäkuun 25. Arska piileskeli matalalla riippuvien pilvien takana. Biilin takaluukku loksahti lukkiutuessaan. Kiristin rinkan olkaviilekkeitä. Rike ja Jussi jeesasivat Esaa Haltilaisen kanssa. Kilpisjärven luontokeskuksen parkkis oli tupaten täysi – johtuiko sitten koronan lisäämästä kotimaanmatkailusta vai ei. Vedin rotsin hihaa ylöspäin. Polarin digiviisari näytti kolmea. Sujautin handut sauvojen lenkeistä. Meitsi oli valmis.
Metsätie vietti loivasti ylöspäin. Tarvottiin Riken – puolitoista vuotta nuorempi broidini – kanssa rivakalla otteella. Esa ja Jussi beesasivat jonkin matkan päässä. Oranssimustat merkkipaalut kertoivat, että ollaan Kalottireitillä. Vilkaisin taakseni; Kilpisjärvi kiilteli tunturikoivujen takaa. Reilun kilometrin nousun jälkeen tultiin risteykseen. Edessä oli Tsahkaljärvi. Käytiin rannassa olevalla laavulla, josta oli suora näkymä Saanalle. Ekakertalaiselle kokemus oli mykistävä. Tästä maasta löytyy makeita mestoja! Lähellä oli silta Tsahkaljoen yli. Vesi kuohusi juostessaan rinnettä alas Kilpisjärveen. Palattiin risteykseen ja jatkettiin siitä oikeaan. Samassa hiljaisuuden täytti miehekäs pärinä. Puiden takaa esiin syöksyi kaksi mönkijää, ei mitään pikkupoikien leluja, vaan kunnon äijäpelit molemmilla. Pysähtyivät juubaan meille. Poromiehiä olivat ja tundralta tulossa. Valittelivat ahmojen, susien ja maakotkien vievän poroja.
Tie muuttui poluksi, joka oli paikoin kuravelliä. Luontokeskuksen kundi varoittelikin, että reitti Termisjärvelle olisi vetistä. Täällä oli kuulemma satanut viimeiset pari viikkoa. Polku seurasi järven rantaa. Esa ja Jussi jäivät siihen fisuja narraamaan. Sovittiin, että treffataan tässä samassa paikassa neljän yön päästä. Jatkettiin Riken kanssa matkaa. Järvi jäi taakse ja polku nousi koivikkoisen mäen päälle. Noustessa tuli hiki ja täytyi riisua t-paidalle. Lämmintä oli rapiat 15 astetta, mutta 23 kg selässä teki tehtävänsä. Hyttysten invaasio sai kuitenkin nopeasti takaisin takin suojiin ja kaivamaan hyttysverkon rinkasta.
Parin kymmenen minuutin patikan jälkeen polku laskeutui joelle, jonka nimeä kartta ei tuntenut. Se laski Marjajärvien vettä Tsahkaljärveen. Yli siltaa pitkin. Kalottireitti lähti vasempaan, me oikeaan. Noustiin ylös törmälle ja jatkettiin polkua, joka kartan mukaan oli suorin tie Termisjärvelle. Täällä maasto oli kuivaa ja puutonta. Karun kaunista. Masetvarri hallitsi maisemaa vasemmalla. Pilvet alkoivat rakoilla.  
Eilinen mökki-ilta Muoniossa vaati veronsa ja päätettiin ottaa eka päivä iisisti. Sauna, bisse ja alimittaiset yöunet painoivat jaloissa. Viiden kilsan patikan jälkeen löydettiin täydellinen leiripaikka suojaisasta notkosta puron rannassa ja jäätiin siihen. Pystytettiin deltsi ja heitettiin makuualustat ja -pussit ineen. Lounaasta Kilpishallin raflassa oli jo aikaa ja hiukoi. Viriteltiin Primuksen kenttätsöget kondikseen ja kokattiin päivällistä. Duunasin Meksikonpataa. Olin pakannut safkat annospusseihin, ettei tarvinnut täällä tundralla mittailla. Minigrippeihin oli skriivattu vodan määrä ja keittoaika. Ilma oli tiheänä hyttysiä ja mäkäräisiä. Thermacell auttoi sen verran, että hyttysverkon pystyi vetämään sivuun safkaamisen ajaksi. Padan seurana oli Elovena-välipalakeksi ja jälkkärinä vadelmakiisseliä. Homman kruunasi pari kuppia teetä ja suklaapatukka. Sitten purolle tiskaamaan.
​Avasin Kilpishallin Nesteeltä tsöbaamani Calazon vaelluskartan maahan. Se oli pinnoitettu vettä hylkiväksi. Tutkittiin huomista reittiä. Tarkoitus oli patikoida Termisjärvelle päivän aikana. Funtsittiin reitti niin, että oli lounaan aikoihin vodaa saatavilla. Kun plantsku oli valmis, käytiin heittämässä tunnin lenkki ja tutkimassa huudit. Ei ristinsielua missään. Oli täydellisen hiljaista. Taivaanranta hehkui oranssina ja piirsi kuvansa kaukaisen Tsahkaljärven pintaan. Tummanpuhuva Saana seisoi sen vieressä. Ruotsin ja Norjan lumihuippuiset tunturit parsivat taivaan ja maan yhteen.
Kello tuli kymmenen ja oli aika valmistautua goisaamaan. Jääkylmä purovesi vei päivän pölyt mukanaan. Vedettiin sadesuojat rinkkojen päälle ja jätettiin teltan viereen. Ultrakevyen teltan absiin mahtui vain välttämättömin. Yökerrasto päälle ja makuupussiin. IPhone kiinni 11000mAh-powerbankiin. Kellon mukaan päivälle kertyi 22000 askelta. Valot pois silmälapuilla. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun nukahdin tuulen suhinaan. Stoori jatkuu...
Tsiigaa stoorin fotot.