Ensimmäistä kertaa Termisjärvellä.

Termisjärven vaellus osa 2/5. 
Heinäkuun 26. kurkisti silmäluomien välistä. Olin herännyt yöllä muutaman kerran sateeseen ja kovaan blosikseen. Kömmin viileään todellisuuteen makuupussin lämmöstä. Kello oli yhdeksän. Deltsin ulkopuolella odotti uusi päivä. 12-asteinen ilma oli raikasta ja puhdasta, sitä oli helppo hengittää. Taivas oli sinivalkoinen tilkkutäkki. Vedin Crocksit jalkaan ja tallustin tiheän varvikon läpi purolle hammaspesulle. Voda oli kristallin kirkasta ja jääkylmää, sellaisenaan juotavaa. Virta vei unenrippeet mukanaan.
Rike oli myös herännyt ja seisoi deltsin edessä. Vaelluskerrasto ja ulkokledjut palauttivat lämmön kroppaan. Duunasin aamupalaksi kaurapuuroa, joka sai kyytipojakseen kuivahedelmiä ja välipalakeksin. Kuuma tee lämmitti sisältä. Olin ennakkoon laskenut kaloritarpeen ja annostellut ateriat valmiiksi sen pohjalta. Aamupala oli 700 kilokalorin energialataus. Leirin purkamisen ja rinkkojen pakkaamisen jälkeen täytettiin vielä juomarakot purosta. Kello oli puoli yksitoista ja aloitettiin vaellus.
Eilisellä iltalenkillä oltiin huomattu Termisjärven suuntaan menevä mönkijäura ja patikoitiin aluksi sitä pitkin. Blosis oli sen verran kova, että piti vetää huppu päähän ja hanskat handuun. Hyvä puoli oli, että puhuri pelotti hyttyset tiehensä. Takana koko ajan pienentyvä Saana oli hyvä maamerkki. Aukealla tundralla näkyvyys oli kymmeniä kilometrejä. Siellä täällä yksinäinen tunturikoivu työntyi esiin karusta maasta. Näkymä oli kuin fotoshopatusta maisemakortista. Se rauhoitti mielen; duuniasiat haihtuivat tuuleen.
Vastaan tuli lampi, jota kiertäessä päädyimme rakkaan. Sen ylittäminen oli hidasta. Sitten edessä oli pienten lampien ketju, jotka olivat puroilla kiinni toisissaan. Ylityspaikan etsimiseen meni aikaa. Termisvaara ja Salmivaarat siinsivät kaukaisuudessa. Marjajärvet jäivät oikealle. Maaston helpottuessa pidettiin lyhyt breikki. Vedin desin cashew-pähkinöitä välipalaksi. Niissä oli energiaa melkein 400 kCal.
Kolmen ja puolen tunnin patikan jälkeen aamupala oli kulutettu ja oli safka-aika. Parkkeerattiin polun varteen pienen puron kohdalle, siitä saimme safkavodat ja pystyimme pesemään astiat. Vasemmalla nousi Muurivaara. Duunasin currypataa, johon lisäsin kanafilettä purkista. Leivän korvikkeena oli välipalakeksi ja ruokajuomana kuuma tee. Energiaa setissä oli 760 kCal. Siinä safkatessa paikalle tuli käbä, jonka saapumista oltiin seurattu jo pitkään. Se jäi hetkeksi jubaamaan. Oli kuulemma yksin reissussa. Sen mukaan Tervisjärvelle oli vielä 6,5 km. Käbän mentyä otettiin ruokatorkut varvikossa.  
Tunnin päästä oli akut ladattu ja matka jatkui. Sää oli lämmennyt 15 asteeseen. Vastaan tuli nuori pariskunta. Ne ei jääneet juubaan, moikkasivat vaan. Jossain vaiheessa ylitettiin moottorikelkka reitti. Oltiin Paihkaslaaksossa ja ohitettiin Paihkasjärvi, jonka jälkeen seurailtiin Paihkasjokea. Mönkijäura muuttui vetiseksi ja paikoin sellaisiksi kuralammikoiksi, että jouduttiin kiertämään ne maaston kautta. Kosteikoissa maastokin oli hetteikköä mitkä upotti nilkkoja myöten. Välillä tarvottiin mudassa, välillä kahlattiin puron yli. Meidlit kuitenkin pitivät sukat kuivina.
Termisjärven suulla pidettiin proteiinipatukan ja rusinoiden mittainen breikki. Alkoi ropsia vodaa. Vedettiin sadesuojat rinkkoihin ja kiristettiin vauhtia. Autiotupa näkyi jo horisontissa, mutta se läheni tuskastuttavan hitaasti. Tuuli puhalsi laaksossa järven suuntaan ja vesipisarat piiskasivat feisiä. Glasarit meni huuruun ja rinkka painoi selässä. Hetken sitä funtsi, että mitä helvetin järkee tässä on. Aikani kuluksi kelasin mielessä 21st century rocksin sanoja. Koko albumi on yksi parhaista rockjulkaisuista pitkään, pitkään aikaan. Andy McCoy on vaan ROCK eikä muuksi muutu! Tarvoin eteenpäin rockin voimalla.   
Viimeinen nousu ja siinä se oli! Termisjärven tupa. Oltiin suurin piirtein järven puolessa välissä. Sade tiristi viimeisen pisaransa. Ohitettiin pieni hirsimökki, missä oli jäteastioita. Taaempana näkyi ulkohuussi. Jatkettiin rannassa olevaan hirsiseen mökkiin, missä oli ilmainen autiotupa ja maksullinen varaustupa. Autiotupa oli täynnä nuorempaa jengiä. Pihassa oli kymmenkunta deltsiä. Jubattiin hetki.
Pystytettiin meidän leiri vähän kauemmaksi tuvalta suojaisaan notkelmaan 100 metriä järven rannasta. Edellisestä safkasta oli yli neljä tuntia, joten kaivettiin Primuksen keittimet esiin. Meitsin 1000 kCal menussa oli maitojauheeseen tehtyä perunamuusia, purkki tonnikalaa ja välipalakeksi. Jälkkäriksi kiisseliä, suklaapatukka, pari Digestive-keksiä ja teetä. Epäterveellistä mässäilyä, mutta onneksi se kaikki paloi kivisille poluille.
Ilta-aurinko laikutti Jollanvaaran. Termisvaaran rinteissä oli lumilaikkuja. Laineet hakkasivat rantakiviin. Blosis oli myrskylukemissa. Onneksi se ei päässyt deltsiin ja makuupussissa oli mukavan lämmin. Skriivasin vihkoon päivän tapahtumat. Puhelimessa ei ollut kenttää, oltiin eristyksissä ulkomaailmasta. Kellon mukaan oltiin taivallettu tänään 29000 askelta ja 12 km. Laput silmille ja tulpat korviin. Pimeys ja hiljaisuus vei uniin. Stoori jatkuu... 
​Tsiigaa stoorin fotot.