Päiväretki Isojärven kansallispuistoon.

Isojärven kansallispuiston parkkis oli tupaten täysi, vaikka oli pilvistä ja viileää eikä klogu ollut vielä puoltapäivääkään. Yksi kosla pakitti sopivasti ulos rivistä ja meitsi täytti paikan välittömästi. Meidelit jalkaan, Stetsoni nuppiin ja Osprey selkään. Snadi polku vei Heretyn kämpälle. Pitskussa oli skidejä lähdössä retkelle. Pari starbaa lierigotsissaan tsittasi kodan edessä tsufekupit pöydällä ja röökit käsissä. Tsiigasin sisään kotaan; siellä oli tulentekopaikka ja penkkejä. Täytin vodaflindat kaivosta. Litra riitti tälle retkelle. Taaempana oli puucee ja piharakennuksia.
Kämpässä oli kahvila, joka piti tsekata. Mesta huokui historiaa. Hirsiseinillä oli vanhoja fotoja, julisteita ja esineitä. Siellä oli aikoinaan budjannut tukkisavottalaisia. Huoneen keskellä vanha kamiina puhkui lämpöä. Nurkassa oli pari kerrospunkkaa, ne taisivat olla vain rekvisiittana. Hyllyssä oli rinkkoja ja makuupusseja vuokralle, varmaan muutakin. Tilattiin tsaijut ja palat porkkanakakkua. Tsitattiin mukaviin porontaljatuoleihin kamiinan edessä. Tsiigasin samalla Kuhmoisten esitteen. Nasta mesta.
Polut lähtivät Heretyn pihapiiristä saunamökin edestä. Opasviitat kertoivat reitit ja matkat. Päätettiin kiertää 6 kilsan Hevosenlenkki. Lähdettiin seuraamaan sinisiä reittimerkkejä, joita oli tiuhassa. Risteyksissä oli opasviitat. Täällä täytyi tehdä duunia eksyäkseen. Polku kulki tiheässä kuusiskutsissa. Viime päivien sateet olivat tehneet polun paikoin kuraiseksi ja liukkaita puunjuuria ja stemuja riitti. Maasto oli mäkistä ja matkanteko oli vuoroin nousua ja vuoroin laskua. Polku vaihtui metsäautotieksi. Yhdessä kohtaa sen viereinen oja tulvi tielle ja jouduttiin kiertään mesta.
Oltiin tarvottu snadisti yli 2 kilsaa ja saavuttiin Hevosjärvelle. Voda tulvi pitkälle skutsiin. Rantavedessä törrötti pystyyn kuolleita puita. En tiedä johtuiko vedenpinnan nousu märästä keväästä vai Amerikanmajavista, joita täällä esitteen mukaan asusteli. Polku seurasi rantaa ja nousi korkealle kalliomäelle, mistä oli magee näköala järvelle. Vielä puoli kilsaa ja oltiin Latokuusikon infopisteellä, missä Hevosenlenkki ja Savottapolku erkanivat. Polku oli jäänyt vodan alle ja pitkospuut olivat tiessään. Siispä kiertotielle. Reitti myötäili Kuorejärven rantaa, kunnes kiivettiin korkealle mäelle ja laskeuduttiin taas alas. Opasviitan mukaan laavulle oli 100 metriä elikkä oikeaan. Savun tuoksu leijui sieraimiin. Laavulla oli jengiä pitkälle toista kymmentä. Asetuttiin ison kiven suojaan veden tuntumaan.  
Virittelin tulen Primuksen keittimeen ja duunattiin Innin kanssa kimpassa kiinalainen pyttäri fried rice: Paistettiin pari kananmunaa kokkeliksi ja kipattiin kattilaan venaamaan. Reilusti öljyä paistinpannuun ja himassa pilkotut porkkana, paprika, kurkkukuutiot paistumaan. Kun porkkanat oli kypsiä, kaadettiin ne kattilaan munakokkelin sekaan. Himassa keitetty riisi mukaan ja tulelle. Annetiin riisin lämmetä ja heitettiin mukaan tuoretta chiliä, suolaa ja ruohosipulia. Voila – valmista tuli! Samalla kun safkattiin, niin keittelin toisessa kattilassa vodaa tsaijuun.
Tiskasin kattilat rannassa biohajoavalla pesuaineella. Meitsillä oli tiskiharjanpää ja snadi pyyhe messissä. Kamat reppuun ja matkaan. Palattiin risteykseen ja lähdettiin Heretyn suuntaan. Viitan mukaan matkaa oli 2,5 kilsaa. Polku kulki vuoroin rannan tuntumassa ja vuoroin mäen harjalla. Pilvet antoivat tilaa arskalle ja puiden varjot raidoittivat maan. Kuusien takaa kimmelsi Kuorejärven tyyni pinta. Fogelit sjungasivat serenadejaan. Tultiin Kannuslahden ylittävälle sillalle. Kannuslahti kuului Kurkijärveen. Se oli kolmas järvi Hevosenlenkin varrella. Sillan päästä Herettyyn oli enää 500 m ja loppumatka oli helppokulkuista. Pian puiden takaa esiin ilmestyi sama hirsinen saunamökki, minkä toiselta puolen oltiin lähdetty kolme tuntia aikaisemmin.  
Isojärvi oli kiva päiväretkikohde. Ei ehkä magein käymistäni kansallispuistoista, mutta omanlaisensa. Kaikilla puistoilla on oma luonteensa. Isojärvelle on ominaista mäet, kuusimetsät, pienet järvet ja niihin pystyyn kuolleet puut. Maasto on melko vaikeakulkuista eli kunnon klobot pitää olla messissä. Deltsille voi olla vaikea hittaa mestaa, riippumatto toimisi täällä paremmin. Majavaa ei nähty kuin puiston logossa. RATTin ”eat me up alive” rytisi ämyreissä ja parkkis pieneni taustapeilissä. ​
Tsiigaa stoorin fotot.